Juu u mul sit sattuu ja tapahtuu taas. Ensinnäki mua kyrpii ku ain ku lähen harvoin liikkeel moikkaa frendei ni aina alkaa sataa ihan vitusti liikaa. Ja tossa nyt ku eilen olin moikkaas frendei ni eikös sit mun kännykkä tippunu veteen.. Siit on muutenki jo näyttö paskan ja sit jees se meni viel lisää paskaks.. (y) Iha vitu jeba. Ja tänään tuli eka saatanan myöhästyminen koulustaki, vittu et kyrpiiii.. Sit meil o koulus huome liikuntapäivä ei niiku yhtää nappais.. xp Ja muutenki ottaa kaikki taas vaa päähä. Ja sit mul on niska, hartiat, selkä kaikki maholliset iha jumis, tosi kipeet ja epämukavan tuntust liikkuttaa käsii tai selkää. Jalat särkee pohkeet ja kaikki.. vittu.. Koulukaa ei oikee tunnu sujuvan.. Haluisin panostaa mutku ei milää saa mitää kiinnostust mihinkää aineeseen. Tänään eka kertaa tää vuon innostuin laskee matikan tehtävii ja se sit sujuski aikas hyvin mut kaikki muut aineet menee iha perselleen.. Ja sit pitäis nostaa viel numeroi ja keski-arvoo. Huonolt näyttää näilt näkymilt.. Ja sitku tota tupakkaa tulee poltettuu aika reilust, vitutukseen ja tähä kaikkeen stressiin. Ja ku rahaa ei oo vituttaa viel lisää ja sit polttaa lisää ja sit tupakit loppuu ja ei oo varaa ostaa lisää ni sit vituttaa viel lisää... vittu

Joo nytki mä oon vaa täs koneel ja yritän ladata kaikki hyvät biisit takas kännykkään, ku känny on iha pikkase sekoillu sen putoomisen jälkeen. Rahat on meijä perhees ny tiukil ja voi perse. Mikään ei taaskaan niiku suju. Sit alkaa menkatki taas pian ku laatta loppus. Oikeest liikaa kaikkee mikä kyrpii.. En ees pysty kirjottaa kaikkee tähä kun en haluu ajatel niit asioit alkaa vaa vituttaa lisäää..!!

Vois tänään kertoo osan menneisyyteni synkistä puolista kun ei oikeen muutakaan tekemistä oo.. Tosiaan mistäs se kaikki paska alkoi... Se alkoi noin kutos luokal ku rupesin saamaan omia ajatuksia, enkä enää kulkenu massassa ja en tanssinukkaa iha nii äidin pillin mukaan enää. Alko niin sanottu murros-ikä. Kutosella muutokset siis alkoi asuttiin isommassa kaupungissa muutettiin kesä lomalla sinne. Menin uuteen kouluun, mis oli uudet ihmiset ja uudet kuviot. Alkoi siis samalla kaikki kokeilu halut siihen mitä muutki teki, mitä en ollu ikinä enne kokeillu. Elämääni astui siis alkoholi, viiltely ja rööki. Ens tuli pikku alkoholi kokeilut, pikku kännit ja hiprakat yms. Siit ei ikin ollu ongelmaa, mut ku viiltely tuli kuvioihi se pilas kaiken. Sain kimppuuni terkkarin, kuraattorin, koulu psygologin ja jottai muit ketkä halus kuulemma hirveest auttaa mua. totuus on, et oon ny täs tänä vuon päässy kuivil viiltelyst ja voin sanoo et yhdestäkää keskustelust noitten kans ei oo ollu mitään apua, niitten takii rupee vaa vituttaa lisää.. Mut joo takas menneisyyteen. Se viiltely alko pienest kokeilust, ja yks kaks siin oli koukus. Se on ku huumetta, totut siihen tunteeseen, alat pitää siitä ja sit et haluu siit tunteest enää eroon. En oo ikinä kertonu näist tunnetiloist niille paskan jauhajille. Ensinnäki siks et haluun jääräpäisesti selvittää kaiken aina itse ja selvitä kaikesta yksin. Valehtelin niille joka kerta. Ne luuli auttavansa mua, mut mä vaan kusetin niit. Se oliki sit eri juttu, kun mun äiti sai tietää, se oli nii järkyttyny et ei yrittäny tukee mua vaan se syytti mua ja raivos mulle kaikesta. Ne oli rankkoi aikoi. Siinä sitte oli vähän sellast lievempää masennustaki seiska luokal. Sillo sit tuli tää et halusin viiltelyst eroon, ku aloin oikeest viimein tajuu et se ei oo kovin hyväks. Sillo mun viiltely oli ajautunu jo nii pahaks et melkee joka viikko tuli uusii jälkii. Oli vaa jatkuvasti tosi kamala ja syyllinen olo kaikest. Yritin keksii keinon ehkästä näit kamalii psykoottisii tiloi estää itteeni viiltelemäst ja oivalsin et voisin vaihtaa sen röökiin. Mun oli meinaa pakko saada purkaa sitä mun pahaa oloo johonki. Aattelin siis et jos rupeen polttaa ni ongelmani vähenevät mieluummin vedän röökii ku viiltelen. Aluks se toimiski yllättän hyvin. Pari kuukautta meni hyvin, mut sit tapahtu jtn. En muista enää mitä, mut jtn sellast mikä järkytti mun mieltä. Ja yllätys yllätys, se meni siihen et vedin röökii ja viiltelin. Yhes vaihees join alkoholiiki joka vitun viikonloppu siit onneks pääsin eroon ja nykyään en juo enää juur ollenkaa. Kun muutettiin pois sielt isosta kaupungista, niin mua ei vahdittu enään niin tarkkaan. Jatkoin viiltelyy, ilma seurauksii. Yritin monesti lopettaa, mut ain jossai vaiheessa sorruin ain uudestaan. Nyt täs ainaki kolmen neljän kuukauden ajan oon ollu kokonaan ilman tekemät yhtään jälkee. Oon hieman ylpee ittestäni toivon, et nyt onnistuisin. Olin mä kerranki puol vuot ilma mut sit sorruin taas. Vähän pelottaa, ku mua alkaa masentaa yleens sillei talvisin ja syksyisin. Toivon nyt et tää olis jo loppu. Ei täs kolme- neljä kuukaude aikan oo ollu ko joku kolme kertaa sellane sietämätön olo et tekis mieli viiltää. Se on jo aika hyvin mun mielest. Pienillä askelilla eteenpäin. Mut siit oon varma kenenkään ulkopuolisen apuu en tartte täst pois pääsyyn. Niist kaikist vitu psykiastreist/psykologeist ei oo ku harmii.. Jättäisivä mut rauhaan ni täst tulis mulle helpompaa.. Mut mua alkaa pikku hiljaa väskättää, et ehkä tää mun historian kertomus jää tänään tähän, kerron joskus toiste loput.. Tai no mitä välii kerronko ku tuntuu et ei kukaa ees lue tätä mun vuodatusta tääl.. mut ihan miten vaa. Tuntuu hyvält pääst välil purkaa asioitaan ilman salaisuuksii ja peittelyit.. Mut joo nnii Kuulette loppu osan joskus toiste sitte xp Nyt nukkumaan!!

Tänään jtn vähän rennompaa musiikkii pää ei kestä muutakaa xp 

https://www.youtube.com/watch?v=MSiTR_iE3u8

Nii just tähän pitäs opetel ku itel valuu noi kyyneleet vähä turha herkäst. En tiiä mikä siinäki on ku itken ku oon surullien. ilonen. vihanen, muit ei ny tuu mielee mut on niit ollu muitaki jotain tosi outoja tunnetiloja. Aika erikoist tämmönenki paska mut nojaa. Ihan sama.